Kiireetön hammashoito on Toijalan terveysasemalla koronapandemian vuoksi pysähdyksissä.

Akaan kaupungin tämän vuoden ensimmäisessä talouskatsauksessa, joka käsittelee tammikuun ja maaliskuun välistä aikaa, näkyy jo koronapandemian vaikutus. Perusturvassa alettiin maaliskuussa ajaa alas ei-kiireellistä hammashoitoa. Tästä johtuen tulojen saatiin alkuvuonna noin 30.000 euroa vähemmän ja mikäli tilanne jatkuu samanlaisena vuoden loppuun, on tulojen menetys noin 90 000 euroa.

Hoitotarvikkeiden ja suojainten lisääntyneet kätöstä aiheutuneet kustannukset ovat kaikkialla kaupungin terveydenhuollossa nyt arvioitua suuremmat ja niiden käyttö tulee pandemian takia ylittymään. Maaliskuun loppuun mennessä ylitykset olivat maltillisia, mutta ne tulevat kesään mennessä ylittymään selvemmin ja Akaan on varauduttava näin kymenien tuhansien eurojen hoitotarvike- ja suojanlaskuun.

Henkilöstölle on töiden vähetessä omassa tehtävässä löydetty muuta työtä. Perusturvan toimialalla ja muiden toimialojen välillä on siirretty henkilöstöä korvaavaan työhön, eikä niillä ole vaikutusta koko kaupungin henkilöstökulujen toteumaan. Tarvittaessa määrärahoja siirretään oikeille kustannuspaikoille loppuvuoden aikana. Lisäksi oman henkilöstön puuttuessa Urjalan hammaslääkärien ostopalvelut ovat olleet keskeytyksessä.

Perusturvassa ennakoidaan, että mikäli pandemia ja siitä aiheutuvien toimintojen muutokset jatkuvat edelleen, erikoissairaanhoidon menot alittavat talousarvioon varatut määrärahat. Tässä vaiheessa on kuitenkin vielä vaikea ennustaa säästöjen euromäärää, koska pandemian kestosta tai sen vaikutuksista toimintojen järjestelyihin ei tiedetä vielä mitään. Muutoksia ennakoituun tulee myös, jos kiireetön hoito avataan tai kiireellinen hoito ja koronapotilaiden hoito lisääntyvät.

Sosiaalihuollon palveluissa on pandemian vuoksi odotettavissa palvelutarpeen kasvua muun muassa lapsiperhepalveluissa, lastensuojelussa, päihde- ja mielenterveyspalveluissa sekä toimeentulotuessa. Erityisesti lastensuojelussa kasvu näkyi jo heti maaliskuun jälkeen.

Akaan kaupunginhallitus käsitteli alkuvuoden talouskatsausta kokouksessaan 19. toukokuuta.

Akaan kaupungin omistuksesta kiinteistöyhtiön omistukseen siirtyvässä hallissa on toiminut muun muassa Takoma, joka yritti aikanaan sopimuksella lunastaa hallia itselleen.

Akaan kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 5. toukokuuta perustaa kiinteistöyhtiön, joka ostaa kaupungin omistaman teollisuushallin Puskuritieltä. Päätös kiinteistöyhtiön perustamisesta täytyi tehdä, koska kaupungin tilintarkastusyhteisö KPMG:n mukaan kaupunki ei voi omana toimintana jatkaa liiketilojen vuokraamista markkinoille, koska se on kuntalain vastaista.

Kaupungin 100-prosenttisesti omistamalle kiinteistöyhtiölle valittiin myös hallituksen jäsenet ja heille henkilökohtaiset varajäsenet. Valituksi tulivat Jaakko Leinonen (henkilökohtainen varajäsen Jouko Rytkönen) Tero Mäki (Juhana Riekkinen), Timo Saarinen (Saija Roininen), Heli Piirainen (Juhani Jara) ja Jukka Ahonen (Anton Murola).

Myöhemmin ilmeni, että nimetty hallitus on tasa-arvolainen vastainen. Kaupunginhallitus päätti kokouksessaan 19. toukokuuta korjata aikaisempaa päätöstään. Jaakko Leinonen henkilökohtaiseksi varajäseneksi tuli Janita Puomila ja Timo Saarisen Salla Bister. Varisnaiseksi hallituksen jäseneksi nimitettiin Elina Talonen-Ojanperä ja hänen varajäsenekseen Tero Mäki. Heli Piiraisen varajäsen on edelleen Juhani Jara  ja Jukka Ahosen Anton Murola.

Kaupungin omistama yrityshalli Toijalan Savikossa on nykyään vuokrattu SSAB:lle. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Akaan kaupunginhallitus valitsi 19. toukokuuta valokuituverkon ja -liittymien palveluntuottajaksi Lounea Palvelut Oy:n. Samalla todettiin, että sopimus palveluiden tuottamisesta ei synny vielä päätöksestä ilmoittamalla, vaan vasta sitten, kun 14 päivän valitusaika ja odotusaika on kulunut, ja kun molemmat osapuolet ovat allekirjoittaneet sopimuksen.

Verkkoon tullaan liittämään kaupungin kiinteistöt, ja se avataan myös kuluttaja-asiakkaille.

Akaan valtuusto päätti huhtikuussa 2019 kilpailuttaa valokuituverkon toteuttamisen kaupunkikonsernin toimipisteisiin, jotka täsmentyvät valmistelun aikana. Tavoitteena on saada myös koko kaupungin alueelle valokuituverkko siten, että asukkaat ja yhteisöt voisivat halutessaan liittyä siihen. Ennen kilpailutuksen aloittamista asiasta järjestetään alalla toimivien yritysten kanssa markkinakartoitus.

Kaupunki kutsui 11.6.2019 julkaistulla EU-ennakkoilmoituksella tarjoajia osallistumaan valokuituverkon hankinnan suunnittelua koskevaan markkinakartoitukseen. Kartoitusta koskevassa ilmoituksessa ja lisätietoja antavassa tietopyynnössä liitteineen kuvattiin Akaan kaupungin tavoitteita valokuituverkkohankkeeseen liittyen. Yrityksille varattiin mahdollisuus osallistua avoimeen markkinakartoitustilaisuuteen 19.6.2019. Lisäksi yrityksille varattiin mahdollisuus antaa kirjallinen vastauksensa tietopyyntökyselyssä esitettyihin kysymyksiin.

Avoimeen markkinakartoitustilaisuuteen osallistuivat Akaan kaupungin edustajien lisäksi Akaan kaupungin puolesta Arto Saikanmäki Orbion Consultin Oy:stä ja Hanna-Mari Leppänen Suomen Hankintajuristeista. Yrityksistä avoimeen tilaisuuteen osallistuivat Lounea Palvelut Oy ja Vakka-Suomen Puhelin Oy

Avoimen tilaisuuden lisäksi yritykset saivat toimittaa kirjallisia vastauksia tietopyyntökyselyyn. Kirjalliset vastaukset tietopyyntöön saatiin kolmelta yritykseltä: Lounea Palvelut Oy:ltä, Telia Finland Oyj:ltä ja Netplaza Oy:ltä.

Tarjousten vertailussa huomioitiin kaupungille syntyvien kustannusten lisäksi toimittajan suunnitelma kuituverkon laajentamisesta markkinaehtoisesti kuluttaja-asiakkaille ja verkon rakentamisen vähimmäisvaatimuksia nopeampi rakentamisaikataulu.

Sotainvalidien Veljesliitto täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Koronapandemian takia viimeiset veljet tukijoineen juhlivat vähäeleisesti. Muista veteraanijärjestöistä poiketen Sotainvalidien Veljesliitto on ollut aina merkittävä toimija jäsentensä kuntoutusasioita ja elinoloja järjesteltäessä. Valtion luoma korvausjärjestelmä on jo vaatinut liiton, piirien ja paikallisosastojen aktiivisen toiminnan, jotta esimerkiksi kaikki kuntoutukseen oikeutetut on saatu avun piiriin. Veljesliitto loi myös kuntoutuslaitosverkoston, jotta apu olisi mahdollisimman lähellä.

Tapasin tietämättäni ensimmäiset sotainvalidit yleisessä saunassa Helsingin Kalliossa 1960-luvulla. Tätini vei minut saunaan lauantaisin miestenpuolen ovelle, josta minut kaapattiin hoitoon. Ympärilläni oli miehiä, joilla oli vartaloissaan ruhjeita. Keneltä puuttui jalka, keneltä käsi tai silmä. Löylyyn minut kuitenkin huolehdittiin ja puhtaaksi pestiin. Kun minä join sitruunasoodaa, miehet nauttivat jotakin muuta kirkasta. He olivat kavereita keskenään ja jutut sen mukaisia. He tunsivat toisensa läpikotaisin, niin pikkupoikanakin ymmärsin.

Toijalan seudun Sotainvalidien toimintaan ajauduin tultuani Akaan Seudun päätoimittajaksi 1996. Silloinen puheenjohtaja Erkki Kitunen ja sihteeri Raili Pennanen vetivät minut uutisoimaan syyskeräystä. Pääsin myös sotapoikien oppaaksi, kun keräys toimeenpantiin Viialan, Kylmäkosken ja Toijalan alueilla.

Viialassa ehdin tutustua vuodesta 1994 paikallista sotainvalidiosastoa johtaneeseen Antti Halmeeseen. Tämä kansanedustajanakin toiminut vaikuttava persoona liitti osastonsa Toijalan osastoon, koska ymmärsi ajan käyvän vähiin. Antti Halmeen kaltaisia työväenliikkeen persoonia – itsenäisiä ajattelijoita – ei enää ole.

Pikkuhiljaa olin mukana sotainvalidien retkillä, kahvihetkissä ja juhlissa. Parillakin linja-autolla oltiin parhaimmillaan liikkeellä. Raili Pennanen järjesti huikeita retkiä, milloin Marskin majalle, milloin Helsinkiin. Aina minulla oli käsikynkässä sotainvalidi, puoliso tai leski. Huomasin olevani kaveri, jolle kerrottiin kivut ja lääkitykset, huolet lasten pärjäämisestäkin.

Sotainvalidien joulujuhlat olivat mieleenpainuvia. Muistan kun kerran Päivölässä luin jouluevankeliumin, sain kuulijoiden silmät kyyneliin ja monet halaukset juhlan päättyessä. Suuremmissa piirin juhlissa ja kokouksissa oli kiva katsoa, kuinka urhoollisesti sali täyttyi ja kuinka tarkkaavaisesti ohjelmaa kuunneltiin.

Kokonaan oma tarinansa olisi Sotainvalidien Kanta-Hämeen piirin kesäpaikka Urjalan Nuutajärvellä. Tämä entinen suojeluskuntatalo tarjosi virkistystä vuosikymmeniä. Pihapiirissä oli Toijalankin osastolla oma maja, jota saattoi varata pitempäänkin oloon. Kesäkodin saunassa pesin monen miehen selän ja löylyissä kuuntelin monet jutut. Kerran kun olin poistumassa, minut vedettiin takaisin ja selkäni pestiin. Olin yksi porukasta, jota ei jätetty. Samaisen kokemuksenhan koin jo pikkupoikana Kalliossa.

Pidin työssäni huolen, että sotiemme veteraanien ja sotainvalidien asiat pysyvät esillä. Epäilijöille totesin, että ei mene kauaa, kun kirjoittaminen loppuu. Aika hoitaa. Vuosi vuodelta sankarihaudoilla, juhlissa ja muissa tilaisuuksissa on ollut mukana aina vain vähemmän varsinaisia jäseniä. Tänään Toijalan seudun Sotainvalidien riveissä on enää kolme varsinaista sotainvalidia. Erkki Kitunen on nyt 97-vuotias kunniapuheenjohtaja ja terävänä mukana kaikessa.

Minut on palkittu Sotainvalidien Veljesliiton kultaisella ansiomerkillä. Sanon tähän niin kuin Tuntemattoman Antti Rokka alikersantin arvostaan: en tiedä miksi, kun mitään pahaa en ole tehnyt. Kannattajajäsenenä olen huomannut kuuluvani joukkoon, vaikka kaikkiin tapahtumiin en ole mukaan päässytkään.

En perusta merkeistä, mutta Veljesliiton merkkiä kannan kiitollisena. Haluan näin muistuttaa kaikkia myös siitä, että joukossamme on kansalaisia, jotka saivat kehoonsa todella ikävän kunniamerkin, mutta ovat siitä huolimatta olleet mukana hyvinvointivaltiota rakentamassa.

Työni edellytys on ollut sananvapaus. Kiitän sotiemme veteraaneja ja nyt etenkin sotainvalideja erityisesti sananvapaudesta, jonka he myös uhrauksillaan tähän maahan takasivat. Suomettumisestakin on vapaassa maassa hyvin helppo puhua. Ja mikään ei ole niin itaraa kuin jälkiviisaus, mutta sekin on sananvapaudessa sallittua.

Aika hoitaa. Sotainvalidien Veljesliitto on ajatellut toimivansa vielä muutaman vuoden. On perinteitä vaalivan toiminnan aika. Toivon, että perinteitä ei vaalita velvollisuudentunnosta, vaan rakkaudesta Suomeen. Kun me suremme arkisia ongelmiamme, on hyvä muistaa, että kaiken kauniin menettäminen on ollut joskus hyvin lähellä.

Juha Kosonen

Karjalaseuran juhlapäivä alkoi jumalanpalveluksella Akaan kirkossa. Kirkosta lähtivät seppeleet Karjalaan jääneiden vainajien muistomerkeille Kylmäkoskelle, Toijalaan ja Viialaan. Kuva: Juha Kosonen

– Kuvittele, että joudut 14-vuotiaana lähtemään nuorempien sisarustesi kanssa Toijalan rautatieasemalta jonnekin vielä tuntemattomaan. Mukana sinulla olisi vähän ruokaa, päällä olevat vaatteesi ja muutama välttämätön tavara. Äiti ja isä pistäisivät sinut ja sisaresi matkaan.

Tämän koki talvisodan sytyttyä 14-vuotias Mirjami Kallionpää Elisevaaran asemalla. 80-vuotisjuhlavuottaan viettävä Akaan Karjalaseura toteutti Kesäduuni OP:n piikkiin -kampanjan turvin evakkoon Karjalasta lähteneiden Mirjami Kallionpään ja Raili Vaittisen haastattelut jälkipolville. Haastattelijoina olivat Aino Vaittinen sekä Tuana ja Tomas Hakala.

– Ajattelimme, että karjalaisten juhlavuoden teema ”Sukupolvien ketju” voisi toteutua siten, että nuoret haastattelisivat evakkotaipaleen itse kokeneita jäseniämme. Näkökulmana olisi erityisesti, mitä ajatuksia ja tuntemuksia haastateltavien kokemukset herättäisivät nykynuorissa ja ovatko evakkotaipaleen kokemukset mahdollisia myös nykymaailmassa, kertoo Akaan Karjalaseuran varapuheenjohtaja Heikki Teräväinen.

Akaassa seuran toiminnassa on mukana vielä neljä evakkotaipaleen kokenutta, joten muistojen taltioinnilla on kiire. Heikki Teräväinen pohtii, olisiko tässä aihetta valtakunnallisellekin kampanjalle, sillä esimerkiksi peruskoulun opetuksessa talvi- ja jatkosotien tapahtumia käsitellään hyvin vähän.

Kappalainen Tero Kuparinen oli säveltänyt ja sanoittanut isänsä koskettavasta sotakokemuksesta laulun, jonka hän esitti yhdessä kanttori Juha Salmesvuoren kanssa. Kuva: Juha Kosonen

Karjalaisten kokoaja ja etujen valvoja

Hyvien yhteyksiensä ansiosta Akaan Toijalalla on ollut keskeinen sija karjalaisten järjestötoiminnassa. Tänne oli helppo tulla keskustelemaan valtakunnallisen liiton perustamisesta. Näihin keskusteluihin osallistui myös kansanedustaja Urho Kekkonen.

Karjalan Liitto kuitenkin perustettiin Helsingissä 20. huhtikuuta 1940. Toijalan Karjalaseura perustettiin Toijalan Sampolassa 8. joulukuuta 1940. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Albin Kallonen.

Alkuvuosina liiton ja seurojenkin tärkeimpänä tehtävinä oli Karjalasta lähtemään joutuneiden asuttaminen ja menetyksien korvaaminen. Seurat keskittyivät myös karjalaisten yhteishengen kohottamiseen ja yhteistyön virittämiseen uusien kotipaikkojen kantaväestön kanssa. Näin toimittiin voimakkaasti Akaassakin.

Eläteltiinpä pitkään karjalaisten keskuudessa myös toiveita luovutetun Karjalan takaisin saamisestakin.

Akaan Karjalaseuran 80-vuotisjuhlassa Karjalan Liiton hopeisen ansiomerkin sai seuran varapuheenjohtaja Heikki Teräväinen (vas.). Liiton pronssisella ansiomerkillä huomioitiin seuran monitoiminainen Airi Vallo sekä taloudenhoitaja Erkki Väisänen. Merkit luovuttivat seuran puheenjohtaja Eija Hatakka-Peltonen ja liiton toiminnanjohtaja Pertti Hakanen. Kuva: Juha Kosonen

Karjalaisuus kuuluu kaikille

Tänään Karjalan Liitto sanoo olevansa kaikkien suomalaisten karjalaisuuden foorumi. Luovutetussa Karjalassa käydään kotiseutujuhlia järjestämässä ja muun muassa hautausmaita sekä muistomerkkejä kunnostamassa. Käkisalmi, Sortavala ja Viipuri pesevät kasvojaan nykyisten asukkaiden vaurauden kasvaessa.

– Mielestäni ”Sukupolvien ketju” on aika osuva teema juhlavuodellemme. Se osoittaa, mistä olemme tulleet, mitä itse olen tässä ketjussa ja miten itse huolehdin siitä, että sukupolvien ketju jatkuu tulevaisuudessa. On tärkeää, mitä karjalaisissa seuroissa nyt tehdään, mutta toivon myös, että olemme samaan aikaan aidosti huolissamme siitä, millaista esimerkiksi Akaan Karjalaseuran toiminta on seuraavat kymmenen vuotta, 90-vuotissyntymäpäivät siintävät, pohtii Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Pertti Hakanen.

Toiminnanjohtaja kehotti tervehdyksessään Akaassakin voimakkaasti talkoisiin tulevaisuuden puolesta.

– Annetaan karjalaisuuden avoimesti tarttua myös ei-karjalaiseen. Se on iloinen asia. Se on rakkautta lähimmäisestä, jota voidaan osoittaa kenelle tahansa. Kerrotaan perinteistämme ja kutsutaan kaikki mukaan.

Akaan Karjalaseura juhli pyhäinpäivänä. Seuran jäsenten juuret ovat yli 30 luovutetun Karjalan kunnassa ja kaupungissa.

Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Pertti Hakanen haluaa karjalaisuuden tarttuvan myös ei-karjalaisiin. Kuva Juha Kosonen

Lottana jo talvisodassa toiminut 99-vuotias Eila Pennanen vastaanotti Sotiemme naiset -rintamerkin ja sai puheenjohtaja Valkaman onnittelut. –Ensi vuonna on kovat juhlat, jos elossa ollaan, kehaisi Pennanen pöytäseurueelleen. Kuva: Juha Kosonen

Toijalan ja ympäristön sotaveteraanien toiminta yhdistyksenä päättyy vuodenvaihteessa. Päätös yhdistyksen lopettamisesta tehtiin yksimielisesti yhdistyksen syyskokouksessa 8. joulukuuta. Samainen kokous kutsui yhdistystä vuodesta 2006 johtaneen kapteeni evp. Seppo Valkaman kunniapuheenjohtajakseen.

– Sotaveteraaniyhdistys ei ole ollut mikä tahansa tekijä paikkakunnalla. Meillä on nytkin yli 150 jäsentä, suurin osa heistä on kannattajajäseniä. Voimahahmoinamme ovat naiset. Me miehet kuljemme tällä kertaa perässä ja istumme hiljaa pöydässä. Naiset järjestävät ohjelmaa ja kahvituksen. Yhdistys on maksanut toimintamme kulut siitä alkaen, kun varsinainen naisosasto lopetti toimintansa, kertoo Valkama.

Varsinaisia sotaveteraaneja yhdistyksen toimintaan osallistuu enää kolme.

– Olemme pohtineet tilannettamme jo pitkään. Ei voida pitää pystyssä enää veteraaniyhdistystä, jossa ei ole enää veteraaneja. No meillä on vielä veteraaneja. Suurin osa heistä makaa eri hoitolaitoksissa. Tällaista raskassoutuista yhdistystä on turhaa enää jatkaa.

Syyskokouksessa luovutettiin kunniapuheenjohtaja Seppo Valkamalle myös Suomen Sotaveteraaniliiton korkein kunniamerkki, kultainen ansioristi. Merkin luovuttanut Kanta-Hämeen Sotaveteraanipiirin toiminnanjohtaja Pertti von Hertzen kiitteli monin sanoin Valkamaa ansiokkaasta työstä veteraanien hyväksi.

Toijalan ja ympäristön sotaveteraanit on ensimmäinen yhdistys, joka piirin alueella lopettaa toimintansa. Piirin toiminta jatkuu nykyisessä muodossaan vuoden 2021 loppuun.

Seppo Valkama kutsuttiin Toijalan ja ympäristön sotaveteraanien kunniapuheenjohtajaksi yhdistyksen viimeisessä kokouksessa. Samassa kokouksessa hän vastaanotti myös Suomen Sotaveteraaniliiton kultaisen ansioristin. Kuva: Juha Kosonen

Tiistai-tiimat jatkuvat

Yhdistystoiminnan päättyminen ei merkitse veteraanitoiminnan päättymistä Akaassa. Perinneyhdistyksenä piirin alueella jatkaa Tammenlehvän Hämeenlinnanseudun Perinneyhdistys, johon sotiemme veteraanit, lotat sekä veteraanien lesket liittyvät automaattisesti kunniajäseninä ja nykyiset kannattajajäsenet varsinaisina jäseninä.

Akaan seurakuntatalon alasalissa kokoontuu suosittu veteraaneja kokoava ohjelmallinen Tiistai-tiima ensi vuonnakin kaksi kertaa kuukaudessa. Ensimmäinen kokoontuminen kahvikupin ääreen on 12. tammikuuta.

– Tiistai-tiima on meille erittäin tärkeä sosiaalinen tapahtuma. Sen toiminta jatkuu niin kauan kuin haluamme – ja mehän haluamme. Perinneyhdistyksen siipien suojassa jatkamme muutakin toimintaa veteraanijäseniemme viimeiseen iltahuutoon ja viimeiseen seppeleen laskuun saakka, kertoo Valkama.

Toijalan ja ympäristön Sotaveteraanit on sopinut jo vuonna 17.11.2000 Akaan Reserviupseerikerhon ja Toijalan Seudun Reserviläisten kanssa, kuinka yhdistyksen varat toiminnan päättyessä käytetään. Varat käytetään viimeisten veteraanien ja lottien avustamiseen sekä siunaustilaisuuksien havuseppeleisiin ja perinnetyöhön.

Syyskokouksessa Sotiemme naiset -rintamerkki luovutettiin Eila Pennaselle ja Marjatta Sahramaa–Ikoselle. Yhdistys muisti samalla merkillä myös Sylvia Pullia, joka oli estynyt saapumasta kokoukseen.

Sotaveteraanien yhdistystoiminta päättyy Toijalassa. Veteraanien Kanta-Hämeen piirin toiminnanjohtaja Pertti von Hertzen kehui yhdistystä erittäin aktiiviseksi, mutta aika on nyt toimia toisin. Kuva: Juha Kosonen

Tuore kotiseutuneuvos Markku Lapinleimu on kirjoittanut Akaasta useita yhdistys-, yritys- ja henkilöhistoriikkeja. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Tasavallan presidentti on myöntänyt insinööri Markku Lapinleimulle kotiseutuneuvoksen nimen ja arvon. Lapinleimu (s. 1946) on merkittävä akaalainen kotiseutuvaikuttaja.

Perheyrityksen, Lapinleimu Oy:n, ja myöhemmin omien yrityksien Kilsa Toolsin ja Sotkian Valimon johtotehtävien lisäksi Lapinleimulla on riittänyt aikaa kotiseutu- ja maanpuolustustoimintaan sekä kunnallispolitiikkaan aina Kylmäkosken valtuuston puheenjohtajan tehtävää myöten.

Vuonna 1994 alkoi Markku Lapinleimun kirjallinen toiminta, omien sanojen mukaan haparoiden. Kirjoittamisesta löytyi kuitenkin hänelle merkittävä kotiseututyön muoto, jonka ansiosta Akaaseen on syntynyt 15 teoksen kotiseutukokoelma yritys-, yhdistys- ja henkilöhistoriikkeja. Kirjojen kansien väliin on tallennettu moni sellainenkin asia, jota ei enää ole tai jonka toiminta on oleellisesti muuttunut.

Akaa-Toijala-Seuraa (nykyinen Akaa-Seura) Markku Lapinleimu johti vuosina 1987–1989 toimien tätä ennen vuosia seuran hallituksen jäsenenä. Kotiseututyön kultainen ansiomerkki hänelle myönnettiin vuonna 2015.

Yritysjohtajana ja kotiseutuaktiivina toimimisen lisäksi Markku Lapinleimun sydäntä lähellä on ollut myös maanpuolustustyö. Hän on sotilasarvoltaan reservin majuri.

Yksi Markku Lapinleimun kirjoittamista historiikeista on Ote pitää, joka käy läpi Toijalan Seudun Reserviupseerikerho ry:n toiminnan vuosina 1949-1999. Kuva: Mikko Peltoniemi.

Toijalan seudun Sotainvalidien vuosikokouksen aluksi sytytettiin kynttilä ja vietettiin hiljainen hetki edesmenneiden jäsenien muistoksi. Kuva: Juha Kosonen

Toijalan seudun Sotainvalidit ry:n toiminta päättyy Akaassa 31. joulukuuta. Osaston vuosikokous teki asiasta päätöksen yksimielisesti viime keskiviikkona. Paikalla oli kolme päätöksentekoon oikeutettua. Kaukana ovat ajat, jolloin osaston jäsenmäärä lähenteli 150:tä. Kuluva vuosi jää osaston 79. toimintavuodeksi.

Osaston vuosikokousta vetänyt Sotainvalidien Kanta-Hämeen piirin toiminnanjohtaja Mira Kulmala kantoi huolta jäljellä olevien sotainvalidien ja heidän leskiensä yksinäisyydestä. Ystävät ovat kuolleet ympäriltä, ja nyt on vielä riesana korona.

– Meidän kotiavustajilta tulee nyt vahvaa viestiä, että kotona ollaan yksinäisiä. Ja kun ollaan yksin, tunnetaan turvattomuutta. Nyt vielä korona lisää ahdistusta entisestään. Kehotan kaikkia, jotka vain kynnelle kykenevät, pitämään tavalla tai toisella yhteyttä vanhuksiimme. Kokoontuakin voi ohjeita noudattaen. Olen todella huolissani, pohtii Kulmala.

Toijalan osaston kunniapuheenjohtaja Erkki Kitunen pitää osaston toiminnan loppumista luonnollisena asiana. Hän on samaa mieltä Mira Kulmalan kanssa siitä, että monessa paikassa ollaan yksinäisiä.

– Kun uusia sotia ei onneksi ole tullut, on aivan luonnollista, että toimintamme päättyy. Tämä on tässäkin osastossa tiedetty aina, vaikka uusia sotainvalidejakin saatiin joskus mukaan. Ja se on aivan totta, että yksinäisyys lisääntyy. Kaikilla ei ole niin paljon ystäviäkään kuin minulla. Neljän seinän sisällä on yksinäistä, vaikka olisi kuinka ystäviä, kertoo Kitunen.

Kunniapuheenjohtaja Erkki Kitunen teki pitkän rupeaman Toijalan osaston puheenjohtajana. Hän oli aktiivisesti mukana myös piirin ja liiton toiminnassa. Kuva: Juha Kosonen

Viimeinen vuosi perinteisesti

Toijalan sotainvalidiosasto toimii viimeisen vuoden perinteisin kuvioin. Joka toinen torstai on tarkoitus kokoontua koronarajoitusten puitteissa kahvihetkeen Lounaspirtille. Akaan veteraanitapahtumiin osallistutaan mahdollisuuksien mukaan ja sotainvalidipiirin sekä -liiton vuosikokouksiin lähetetään edustajat. Avustajatoiminta jatkuu normaalisti.

Osaston lopetettua toimintansa jäljellä olevat jäsenet siirtyvät automaattisesti Kanta-Hämeen piirin henkilöjäseniksi. Varsinaisia sotainvalideja on mukana kolme: Toivo Leppimäki (99), Erkki Kitunen (98), Veikko Meronen (89). Osastossa on myös puoliso- ja leskijäseniä sekä tukijäseniä.

Vuosikokous valitsi osaston puheenjohtajaksi edelleen Juha Vuorisen. Hän on myös Kanta-Hämeen piirin puheenjohtaja.

– Nyt ollaan tässä tilanteessa. Hallituksen tehtävänä on lopettaa yhdistyksen toiminta ja samalla katsoa, että joku nyt vielä tärkeä toiminta ei lopu, miettii Vuorinen.

Sotainvalidiosastoja lopetetaan Kanta-Hämeen piirissä nyt sellaista tahtia, että ensi vuoden alussa ovat toiminnassa enää Hämeenlinnan ja Someron osastot.

Valtiotieteiden tohtori Juha Vuorinen jää Toijalan seudun Sotainvalidien viimeiseksi puheenjohtajaksi. Kuva: Juha Kosonen

Toijalan seudun Sotainvalidien viimeisen vuosikokouksen sihteerinä toimi Eila Arvonen (vas.) ja puheenjohtajana Mira Kulmala. Kuva: Juha Kosonen

Juttuun on korjattu kaksi nimivirhettä. Sotainvalidijäsenet ovat Erkki Kitunen, Veikko Meronen  ja Toivo Leppimäki. Merosen ja Leppimäen nimet olivat tekstissä väärin.