Lapsuuteni Jyväskylän tunnetuimpia kauppoja oli Tyynelä, joka myöhemmin kohotti itsensä oikein tavarataloksi. Vielä 1960-luvulla Tyynelä oli ahdas ja täynnä tavaraa. Totta kai palveltiinhan maalaisia ja kaupunkilaisia. Tuolloin vielä Jyväskylän tori oli vilkas paikka ja kokosi kaukaakin Keski-Suomea maalaisia tuotteitaan myymään. Toki torilta maalaisetkin ostivatkin, ja kaupunkilaiset, joskus salaakin.
Tyynelä sijaitsi torin laidassa, joten sinne saattoi poiketa toripäivän päätteeksi. Ja sitten mentiin Maakuntaan, joka oli kaupungin parhain ravintola Jyväshovin jälkeen.
Tyynelässä myytiin kaikkea, sekundana ja priimana. Jos etsit itsellesi astioita, Tyynelästä löytyi. Osastolla liikkuessa piti olla tarkka ettei vedä hyllyiltä laseja lattialle. Mieleeni on jäänyt kuinka myyjätär kilisytti lasit ja posliinit ennen paketointia. Näin paljastuivat halkeamat. Tyynelästä minäkin ensimmäiset omat kuppini ja lautaseni hain.
Kauppiaspariskunta Edith ja Yrjö Tyynelä oli uutteraa väkeä. Kun työväki piti päästää pois, jatkoi pariskunta liikkeessään myöhäiseen yöhön. Joulumyynnin ollessa kuumimmillaan, kiersi Edith ämpärin kanssa tyhjentämässä kassoja. Yrjö taas oli hyvä hankkimaan tavaroita. Hän oli luonut hyvät suhteet tukkuihin ja valtion rautateihin jo ennen sotia Karjalan kannaksella.
Kerran Yrjö onnistui ostamaan vaunulastillisen naisten baskereita, hieman kostuneita tosin. Ei hätää, baskerit kuivattiin ja muutaman päivän päästä oli Keskisuomalaisessa iso ilmoitus: uutta Tyynelässä, naisten baskereita, kaikissa sateenkaaren väreissä, suoraan Pariisista. Mistä minä tämän tiedän? Siitä, että ilmoituksen suunnitteli virapelitöinään minun isäni.
Mieskuoro Sirkkojen tenori, jyväskyläläinen suomenruotsalainen, etsi frakkipaitaansa uutta irtokaulusta. Aikansa kaupungin miestenvaatetusliikkeitä kierrettyään hän ryntäsi meidän liikkeen ovesta sisään. Hän valitti äidilleni epätoivoista tilannettaan. Tenori neuvottiin meiltä Tyynelään, josta kaulus löytyi. Kurt ei juuri Tyynelässä asioinut.
Äitini riiteli usein Tyynelän myyjien kanssa, onko tavara sekundaa vai priimaa. Hän hävisi kaikki sotansa. Minä ostin kaupasta kaikenlaista kamaa, polkupyörän sisäkumeista selkäreppuihin. Yhdet suksetkin ja useat kengät minulle Tyynelästä ostettiin. Pääsääntöisesti Tyynelän tavarat kestivät sen mitä pitikin. En ainakaan muista, että meillä olisi ostetusta nuristu. No äiti vähän joo, mutta äidithän ovat äitejä.
Tyynelä modernisoitui 1970-luvulle tullessa. Tontilta purettiin puutalot pois ja tilalle nousi uusia kiinteistöjä kerroksineen. Vaikka edelleenkin myytiin kaikkea, mitä kansa haluaa, Tyynelästä tuli liian huoliteltu. Seuraava sukupolvi pilasi lopullisesti tavaratalon hengen ja bisneksen. Nyt Tyynelä on osa aidon kauppakaupungin historiaa.
Kun käyn Tokmannilla, aistin Tyynelän hengen. Tavaraa on paljon ja joskus on jopa ahdasta. Jokaiselle on jotakin sesongin mukaan. Toki kauppa pitää järjestyksessä olla, mutta liika on aina liikaa. Kansan kaupan pitää olla kansansa näköinen.
Edith ja Yrjö aloittivat jokaisen työpäivänsä pitämällä puhuttelun työntekijöilleen. Myyntitavoitteet kerrottiin face to face. Ja kun Tyynelässä pidettiin vuosittain inventaario, kauppa oli vuorokauden kiinni ja Jyväskylän kaupunki sekaisin.
Juha Kosonen