Siirtyminen Akaasta Lapin lumille onnistuu parhaiten junalla. Paitsi, että ei nyt. Ajoimme ensiksi omalla autolla Tampereelle, josta nousimme Pohjanmaan junaan.
Vasta Oulun pohjoispuolella alkoi lunta olla niin, että maisema näytti talviselta. Kemissä oli jo kinoksia, ja Kemistä vuokrasimme auton. Eivät ole autotkaan niin kuin ennen. Tämä on pensa/hybridi. Ei ihan puhu, mutta tuppaa neuvomaan minua joka käänteessä.
Minulla on myös kaksi muuta neuvojaa matkassa, vaimoni ja tyttäreni, joten eiköhän tämä tästä.
Kerroin viime kolumnissani olevani lumi-ihminen. Nyt sitä on maisema kirjaimellisesti täynnä ja minä nautin. Kun on lunta ympärillä, ei ole niin kolkkoakaan. Sitä paitsi tiedän, että kevättä kohti kuljetaan. Se on tärkeä tieto.
*****
Olen ollut paljon Ylläksellä. Ensimmäisen kerran olin täällä hiihtolomalla 1973. Partiolippukuntani Jyväskylän Reippaat Pojat järjesti Ylläkselle hiihtolomaretken ja totta kai minäkin olin mukana. Olin jo sen verran ikää, että pääsin keittiöön.
Meitä oli linja-autollinen poikia kuka mistäkin sosiaaliluokasta ja hauskaa oli. Laskettelu oli tuolloin vauraiden huvi, joten menimme Ylläksen ainoalla hiihtohissillä tavallisilla suksilla ylös ja tulimme mitenkuten alas. Hiihdettiin ja vaellettiin uskomattomia määriä, eikä kukaan valittanut.
Ruoaksi tehtiin soosia ja perunaa. Joka ilta olin perunoita kuorimassa. Kokonaisia perunoita tai perunamuusia. Välillä oli lihapullia ja hernekeittoa ja uunissa paistettiin makaronilaatikotkin. Päivä aloitettiin kaurapuurolla ja kiisselillä. Tehtiin tavallista ruokaa.
Partiolippukuntani kävi Ylläksellä kolmena vuotena. Neljäs retki tehtiin Saariselälle. Ylläs oli aivan erilainen paikka kuin nykyisin. Talo siellä täällä, yksi laskettelurinne ja hissi. Kahvila oli todella pieni. Tämä pieni kahvila löytyy vielä rinteen juurelta.
En ota kantaa Ylläksen muutokseen, koska täkäläistenkin täytyy elää. Muutoksen rajuutta kuvaa se, että nuoruuteni Jounin kauppa oli suuri omakotitalo, jossa itse Jouni huusi puhelimeen tilauksen tukkuun: 20 koria pekiaalia ja rekraatoja.
Tilaus ei tullut meille.
*****
Ainoa varma asia on muutos, joko hitaammin tai nopeammin. Kun Alman lehtien kauppa Sanomalle tuli julki, ostaja ja myyjä kiirehtivät sanomaan, että mikään ei muutu. Minulle opetettiin yliopiston taloustieteen alkeissa, että jos joku näin sanoo, muutos on käynnissä.
Johan se on iso muutos, että lehtien omistaja vaihtuu. Ja omistaja määrittelee viime kädessä, mitä tehdään ja kuka käskee. Sekin on jossakin päätetty, että ei tehdä mitään. Ei tässä vaiheessa.
Media keskittyy muutamiin käsiin ja moni on huolissaan. Kun kakkoslehtien, muun muassa puolueisiin sidottujen lehtien, vaikeudet 1990-luvun alussa alkoivat, sanottiin kernaasti, että näiden lehtien surkastuminen köyhdyttää sananvapautta. Kaikki tarpeellinen ei pääse enää painetussa muodossa julki.
Ehkä näin kävikin. Toisaalta tänään meillä on sosiaalinen media, jossa ääneen pääsevät nekin, joiden olisi syytä vaieta, joten nyt sanomaa maailmaan mahtuu.
Viisas kustantaja laventaa sanomisen vapautta, koska se on bisneksen kannalta parempi. Ihmiset seuraavat mediaa, jos sen sisältö on luotettava ja kiinnostava. Sisältö ratkaisee aina sen, onko media myös tärkeä mainosväline.
Vaikka kakkoslehdet ovat lähes tyystin kadonneet mediamaailmasta, en usko sanomisen vapauden kaventuneen. Jotta tämän päivän media olisi houkutteleva, sen täytyy ottaa huomioon hyvin monenlaiset mielipiteet.
Tämän päivän medialla on oltava myös mielipide. Se ei voi olla hampaaton. Media saa kiistää ja median kanssa saa olla erimieltä. Sisällössä mielipiteet ja uutiset on kuitenkin erotettava selvästi toisistaan. Lukijaa ei saa johtaa harhaan.
Olen tehnyt toimittajan töitä lähdes 40 vuotta. Tähän aikaan mahtuu hyvin monenlaista. Tekniikka on muuttunut täysin, mutta itse asia hyvin vähän. On tehtävä hyviä juttuja. On lähdettävä liikkeelle intohimoisesti ja etsittävä totuutta. Kun faktat on löydetty, voi kirjoittaa tai puhua. Valmis juttu jää aina lukijan armoille ja siihenkin on oltava valmis, että lukija ei tykkääkään.
On myös pyrittävä uudistumaan. Perinteet ovat tärkeitä asioita, mutta ne eivät saa kahlita sielua. Välillä on uskallettava myös repäistä itsensä irti totutuista kuvioista. Viisautta on, jos pystyy nauramaan myös itselleen.
Median murros on tosiasia, jossa elämme pitkään. En muista aikaa, jolloin työni ei olisi ollut jollakin tavalla murroksessa.
*****
Olen seurannut sivusilmällä Marttojen toimintaa. Monessa yhdistyksessä on tekijä- ja jäsenpula, mutta Martoilla menee lujaa. On todella vanhanaikaista pitää Marttoja vain ruoanlaittajina ja kodin hengettärinä. Niitäkin he ovat, mutta henkinen kasvu ja halu tehdä asioita yhdessä, ovat olennainen osa marttatoimintaa myös. Martat saavat toisiltaan paljon.
Moni yhdistys on tänään vetäjilleen kivireki. Kuulun itsekin muutamaan sellaiseen, jonka syyskokoukseen ei tee mieli mennä, koska nakki saattaa napsahtaa. Yhdistyksen toiminta on urautunutta ja vastuussa olevat samant naamat ovat leipäytyneitä. En voi syyttää kuin itseäni tällaisen yhdistyksen toiminnasta.
Aika on muuttunut. Enää ei haluta sitoutua, ja jos halutaankin, ei haluta sitoutua pitkäksi aikaa. Marttatoiminnassa ei näytä olevan tällaista ongelmaa. Miksi ei?
Kaikki yhdistykset voidaan tehdä sellaisiksi, että niissä vastuutehtävät kiertävät. Itse olen rotari ja rotariklubissa samaa tehtävää saa hoitaa vain vuoden. Juuri kun tehtävän oppii, se täytyy luovuttaa seuraajalle. Tällainen kierto on sovittavissa mihin tahansa yhdistykseen.
Olen myös sitä mieltä, että yhdistyksen toiminnan ennakkosuunnitteluun kannattaa varata aikaa. Tehtäviä voi jakaa. Ja jos projektiluontoiset tehtävätkään eivät kiinnosta, pitää uskaltaa kysyä: onko tämä yhdistys jäsenilleen tarpeellinen.
Yhdistyksen voi myös lopettaa.
*****
Kylmäkosken uuden koulun vihkiäisjuhla sai paljon julkisuutta. Hyvä. Tässä nähdään, että kun tehdään jotakin oikein, julkisuuskin on myönteistä. Edellinen pääministeri, joka Akaassa vietti pitemmän aikaa, taisi olla Harri Holkeri.
Pääministeri on nyky-Suomessa todellinen vallankäyttäjä, vaikka tasavallan presidentti valtionpäämies onkin. Pääministeri johtaa sisäpolitiikkaa. Kannattaa siis aina lukea ja kuunnella, mitä tasavallan pääministeri sanoo.
Akaassakin pääministeri Sanna Marin sanoi monta tärkeää asia. Akaassa kaikki halusivat kuvaan pääministerin kanssa, mutta kuinka moni kuunteli, mitähän sanoi.
Kuuntelin viime viikon keskiviikkona kolmea entistä pääministeriä. Hämmennyin heidän ajatuksiensa syvyydestä. Pääministeri on tasavallan parhaiten informoitu ihminen, joten heille jos kelle kertyy tietoa. Lisäksi pääministeriys on pesti, jossa täytyy omaehtoisesti perehtyä hyvin moniin asioihin, joten näinkin tietoa karttuu.
Ja näköjään on myös niin, että pääministeriyden jälkeen ei oikein koskaan taivu takaisin ruotuun, vaan asema velvoittaa entisenäkin pääminiterinä. On siirrytty kansakunnan kaapin päälle.
*****
Taidan leipoa tänään pullaa. Hiiva liotetaan lämpimään maitoon. Älä unohda suolaa ja hyppysellistä kardemummaa. Maitoon sekoitetaan sopivasti vehnäjauhoja ja jätetään taikina kohoamaan. Kohonnut taikina vaivataan hyvin. Vaivattu taikina tehdään pötköiksi.
Pötköistä leikataan paloja, jotka pyöritellään pikkupulliksi. Ennen paistamista pikkupullat sivellään kananmunalla. Jos kaapista löytyy rouheista sokeria, sitä voi heittää pullien päälle. Uuniin sopivaksi ajaksi. Tarkkaile etteivät pullat pala. Nauti pullia lämpiminä kylmän maidon kanssa. Hyvää.