Syksy on värikäs. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja kultaa peltomaiseman houkuttelevaksi ulkoiluun. Sato on korjattu ja tulokseksi tuli toinen katovuosi kuivan kesän takia. Vuosi sitten taas satoi koko kesän.
Vesa Liehu on isäntä kolmannessa polvessa. Hän on pyörittänyt lihakarjatilaa Akaassa jo parikymmentä vuotta ja tuntee tuottajien ilot ja surut. Paikallisen tuottajayhdistyksen puheenjohtajuuskin tuo perspektiiviä ajatteluun. Vesa on surullinen, kun ympärillä kaverit lopettavat.
Maanviljelijä Vesa Liehu haluaa tehdä töitä hyvillä koneilla. Siksi lihakarjatilan pidon ohella urakoidaan töitä myös muille.
– Surettaa, että elämäntyöstä, jota kaveri on ajatellut tekevänsä, täytyy luopua. On eri asia, jos jää eläkkeelle ja pistää tilan myyntiin. Se on ihan normaalia, varsinkaan jos ei ole jatkajia. Mutta jos rahat loppuvat tai tila ei muuten kannata ja lopetetaan, niin se saa haikeaksi. Tähänkö Suomen maatalous on menossa, ajattelee Liehu.
Vesalle itselleen on ollut aina selvää, että hän on maanviljelijä. Hän sanoo maahenkisyyttään veren perinnöksi.
– Olen nauttinut ajatuksesta, että asiat pystyy aina itse järjestämään. Ei ole pakko mennä jos on huono päivä. Ja vaikka täällä ollaan lähellä Toijalaa, ollaan rauhassa kuin herran kukkarossa.
Isä tosin sanoi aloittelevalle viljelijälle, että voisihan asiat toisinkin olla.
– Kai isä tyytyväinen oli, mutta ei hän minua paikkaan sitonut. Hän hoputti myymään nämä kovat saviset pellot ja ostamaan maata paremmasta paikkaa, mutta mihin sitä ihminen kotoaan lähtisi.
Urakointi on jo miltei päätyö
Maatalouden suhdannevaihtelut eivät lihakarjatilalla juuri tunnu. Rehun hinta on se mikä se on ja lihan hinnan vaihtelut ovat pienet. Karjan lisäksi Vesaa työllistää urakointi toisten tiloilla.
– Urakointia voi sanoa kohta päätyöksi. Ajattelen niin, että urakoinnin avulla pystyn pitämään itselläni hyvät koneet. Teen kuivalannan levitystä ja myös koko rehuntekoketju on hallinnassa.
Kun tekee paljon töitä, pärjää. Oma tila työllistää enää harvoin isäntää koko ajan. Yksi urakoi, toinen korjaa koneita ja kolmas käy vieraalla töissä. Myös tuottajan arvostus on muuttunut Vesan aikana moneen kertaan.
– Kun aloitin, niin joku saattoi vielä vähän arvostaakin. Vuosien saatossa on yritetty painaa maanrakoon monta kertaa: tuottajat ovat välttämätön paha. Nyt on taas se aika maailman taloudessa, että ihmiset huomaavat ruoantuotannon olevan aika tärkeä osa kokonaisuutta. Joku saattaa arvostaa sitäkin, että maaseudun maisema tulee meidän avulla hoidettua.
Tänään suomalaista tuottajaa arvostetaan. Suomen halutaan olevan ruoantuotannossaan omavarainen. Aina välillä huomautetaan kyllä maataloustuistakin, joilla joidenkin mielestä pidetään liian pieniä tiloja pystyssä.
– En tiedä yhtään isäntää, joka pitää tilaa tukien takia. Tämäkin tila on liian pieni, vaikka meillä on vuokramaiden kanssa liki 50 hehtaaria peltoa. Tilan tuotollahan pitäisi pystyä elämään, mutta jos rahaa vain ajattelet, jotakin muuta pitäisi tehdä.
Jo Vesa Liehun isä aloitti lihakarjan kasvattamisen.
Vesa laskee, että hänen työajastaan puolet menee urakointiin ja toisesta puolesta 25 prosenttia menee tilan paperitöihin. EU työllistää.
– Eihän Suomesta mitään virheitä löydy, mutta meille tuli viimeksi kaksi EU-tarkastajaa, joista toinen tarkasti tarkastajaa. Paperin määrä oli melkoinen.
Viljelijän arkeen kuuluu tänä päivänä myös olettamus, että hän rikollinen, joka huijaa unionia.
– Ja sitten vasta, kun mitään ei löydy, olet kunnon kansalainen. Aika paljon riippuu myös tarkastajan persoonasta, kuinka käynti tilalla menee.
EU on ja pysyy
Suomi ei ole maataloutensa kanssa yksin, vaan osa Euroopan unionia. Unioni vaikuttaa tänään viljelijän arkeen enemmän kuin kansalliset päätökset. Vesa Liehu ei kuulu unionin ihailijoihin, mutta varoittaa eroa haikailevia.
– EU on ja pysyy. Jos Suomi eroaa EU:sta, loppuu Suomesta maatalous. Tuotteiden hinta nousisi huimasti, kuluttajille ehkä liikaakin, mutta välistä vetäjille se vain menisi.
Ruisleipäpussista saa tuottaja kolme senttiä. Jos Suomi eroaisi Euroopan unionista, muuttuisi täällä moni asia elintarviketeollisuudessakin.
– Tänään puhutaan ruoan ”halpuuttamisesta”. Kuinkahan kauan tämäkin voi jatkua, kysyy Vesa.
Traktorin pukilla istuessaan Vesa miettii usein, kuinka monta tilaa on lähialueilta lopettanut Suomen EU-jäsenyyden myötä.
– Laskin tuossa äsken, että yhden pienen tien varresta on lopettanut kolme maitotilaa ja yksi viljatila. Vähiin menee täälläkin ennen kuin loppuu.
Euroopan unionin hyöty viljelijöille on Vesan mielestä tänään vähäinen. Maakuntiin tulevaa aluekehitysrahaa hän kehuu.
– Kyliin tulee rahaa, jolla vireyttä pystytään ylläpitämään. Ehkä näin saadaan ihmisiä myös takaisin maalle, sillä kaipuu maaseudun rauhaan on meillä pysyvä, olkoonkin, että vain keskuskaupungit kehitetään.
Älä odota, vaikuta itse
Vesa Liehu on paikallisen tuottajajärjestön MTK Akaa-Sääksmäen puheenjohtaja. Isä opetti, ettei kannata odottaa, että joku muu tekee asioita.
– Jos kokee, että on jotakin parannettavaa tai muutettavaa, on oltava itse valmis töihin. Onhan tämä myös näköalapaikka kun tapaa ihmisiä Sysmästä Akaaseen. Saa uusia näkökantoja asioiden hoitoon täällä kaupungissakin.
Maa- ja Metsätaloustuottajien Keskusliiton maine on tarunhohtoinen ja tulee ajalta ennen Euroopan unionia. Liiton legendaariset puheenjohtajat Veikko Ihamuotila, Heikki Haavisto ja Esa Härmälä muistetaan. Tänään moni asia on toisin.
– Jäsenistö varmasti kokee, että MTK ei ole enää entisensä. Ymmärrän tämän kritiikin oikein hyvin. 3–5 prosenttia tukia pudotetaan EU-kausittain koko ajan, eikä niitä kompensoida mitenkään. Eihän tätä kiristämistä hyvällä katsota. Lobbaamisemme nähdään epäonnistuneeksi.
Ulkopuoliset taas näkevät MTK:n maan parhaana lobbarina muun muassa eduskunnassa ja Euroopan unionissa.
– Vaikuttamisen keinot ovat vuosien mittaan muuttuneet. On oltava siellä, missä asioista päätetään. MTK:lla on Brysselissäkin tärkeä toimisto, joka huolehtii muun muassa, että meitä ei yllätetä. Myös meille tärkeistä asioista on puhuttava siellä ymmärrettävästi. Suomi on kaukana pohjoisessa.
Vesa pohtii myös ajatusta, että MTK:ta ei olisi.
– Kuka tulisi tilalle? Paikalle on varmasti tulijoita, mutta millä motiivilla.
Viljelijöiden järjestäytymisasete on 70 prosenttia. Vesan mielestä se voisi olla korkeampikin, jolloin joukkovoima olisi suurempi.
– Isompia tiloja puuttuu. Ja kun tuottajille tulee huonoja vuosia, jäsenmaksut ovat ensimmäisiä, jotka jätetään maksamatta.
Voimaa ja joukkovoimaa
MTK:n voima on näkynyt suurelle yleisölle muun muassa traktorimarsseina pääkaupunkiin. Euroopan muissa pääkaupungeissa on mellakoitu näkyvämminkin. Tänään Suomessa ammattiyhdistysliike uhkaa poliittisin lakoin hallitusta, joka on heikentämässä irtisanomissuojaa. Etujärjestöt näyttävät voimaa monella tavalla.
– En halua kritisoida ketään, mutta esimerkiksi minulla on sellainen tunne, että teen koko ajan kahden ihmisen työt. Kesäkuukausiksi olisi tarvetta työntekijälle ehkä toisellekin, mutta homma on niin raskasvetoinen. Työllistämisessä on aina riskinsäkin.
Vesa ratkaisisi asioita keskustellen. MTK:ta hän ei barrikadeille ole viemässä.
– Meitä kritisoidaan siitä, että emme tee mitään. Ja tekeminen kai tarkoittaisi sitä, että käydään kippaamassa paskakuorma päättäjien oven eteen. Ei suututtamisella asioita ratkaista. Neuvotteleminen on sittenkin paras keino ja kompromissit.
Onhan MTK käyttänyt muun muassa maataloustuotteiden luovutuslakkoa painostuskeinona.
– Tilojen talous on monesti niin veitsenterällä, että lakon aiheuttama venyminen saattaa katkaista kamelin selän. Luovutuslakonhan olisi oltava pitkä. Ja kun kaikki ei kuulu järjestöön, ohi mentäisiin varmasti, sanoo Liehu.
Viljaosuuskunta perustettiin protestiksi
Oman viljaosuuskunnan perustaminen oli MTK-Hämeen keino ilmaista, että kaikki ei ole kohdallaan. Osuuskunnan suosio kertoo siitä, että viljelijät ovat muutokseen tyytyväisiä.
– Osuuskunnalle oli tilaus.
Jos maan hallituksen kanssa tuottajat tulevatkin toimeen, kaupan keskusliikkeiden kanssa on ongelmia.
– Minusta tuntuu, että euro on tässäkin asiassa paras konsultti. Kun huomataan, että viljelijät eivät ole tyytyväisiä keskusliikkeiden palveluihin ja käyttäytyvät sen mukaan, asioita korjaantuu.
Syksyä värittävät auringon kultaaman ruskan lisäksi poliittiset lakot ja valmistautuminen ensi vuoden moniin vaaleihin. Samaan aikaan Suomen rehu- ja viljakauppa on keskittymässä ruotsalaisiin ja tanskalaisiin käsiin.
– Tästä ei olla huolissaan, ei ainakaan näkyvästi, miettii Vesa Liehu.