Toista kymmentä pitkään eduskunnassa istunutta kansanedustajaa on jättämässä tulevat vaalit väliin. Heille riittää. Työnsä päättävästä eduskunnasta on jo lähtenyt muun muassa ministerinä palvellut Susanna Huovinen (sd), koska kyllästyi nykypolitiikkaan.
Kieltämättä keskustelu on koventunut, mutta ikävä kyllä, ei pelkästään eduskunnassa. Sosiaalisen median kanavissa omalla nimellä saatetaan sanoa mitä tahansa. Kun keskustelun käytöstavat puuttuvat, kirosanat ovat lievimpiä ilmaisuja, miten toista kommentoidaan. Jyrkkyys, tahallaan väärinymmärtäminen, ivaaminen ja vihapuhe ovat arkipäiväistyneet. Sivistyskansa on avannut moneen paikkaan sontaluukkuja.
Eduskunnassa istuu 200 kansanedustajaa. Suurimman osan edesottamuksista emme tiedä mitään. Tähän joukkoon eivät kuulu nyt työnsä jättävät. He ovat eduskunnan eliittiä, henkilöitä, jotka asemastaan huolimatta pystyvät vaikuttamaan. On ministeri- ja järjestelmäkokemusta. Heidän puheenvuoronsa vaikuttavat, usein he myös liikkuvat elinkeinoelämän piirissä tai kansainvälisissä ympyröissä. Myös ammattiyhdistysliike on hyvä tuntea puolelta jos toiselta.
Tuntemattomaan joukkoon mahtuu myös kansanedustajia, jotka hoitavat vaalipiirinsä ja äänestäjiensä asioita kaikessa rauhassa. Heillä ei ole edes halua profiloitua valtakunnallisesti. Tehtäväkierto hoitaa heidän valiokunnasta toiseen tai jopa ministeriksi. Hyvin moni kansanedustaja hankkii myös asiantuntemusta ja kielitaitoa, jotta olisi valmis kun isänmaa kutsuu.
Tänään eduskunnassa tiedetään sekin, että huutamalla pääsee julkisuuteen. On syntynyt räväkkä kaikesta ääntä pitävä kansanedustajien joukko. He sanovat mitä sylki suusta tuo, koska tietävät sen naurattavan ainakin äänestäjiä. Hyviä kohteita irvailulle ovat ainakin maahanmuutto ja kehitysapu tai jopa edustajakollega. Tästä joukosta löytyvät myös väärinymmärtäjät ja asioiden kärjistäjät.
Välillä huuto on niin kovaa, että omista ajatuksistaan ei saa selvää. Kyllä, politiikan kieli on muuttunut.
Akaan istuva valtuusto on lievästi sanottuna persoonallinen. Puhetta piisaa ja aloitteita tehdään. Kesäkuun tilinpäätöskokous käy hyvästä kesäteatterifarssista. Välillä esitettiin muutosjohtajaa, välillä oltiin vaihtamassa valtuuston puheenjohtajaa. Uudet tai uudemmat valtuutetut vievät kokouksia eteenpäin aivan kuin lautakuntia, kaupunginhallitusta tai ryhmäpalavereita ei olisikaan. Tältä kunnallispolitiikka Akaassa ainakin tänään näyttää.
Akaan valtuuston toimintakulttuuri on muuttunut ja nähdään vasta monen vuoden päästä, on tämä hyvä vai huono asia. Ennen valtuusto teki muun muassa valtuustosopimuksen, jonka mukaan suuria linjoja vedettiin. Tällaisesta sopimuksesta haaveilee joku kaiketi vieläkin. Puuttuuko luottamusta vai odotetaanko jotakin?
Totta kai kunnallispoliitikko turhautuu, jos ei saa ajamaansa yhtä asiaa eteenpäin. Politiikka on, kunnassakin, yhteisten asioiden hoitamista, ei oman asian hoitamista. Mitähän on tullut kaverille luvattua? Toisaalta turhan moni lautakunnan päätös vesittyy johtavaan virkakuntaan tai kaupunginhallitukseen. Realismia ei saisi politiikassa sittenkään kadottaa koskaan.
Politiikan kieli on muuttunut ja samalla on muuttunut tapa tehdä politiikkaa. Näyttää siltä, että Suomi on rakennettu valmiiksi ja nyt ei tahdo löytyä enää tekemistä. Rakennetun purkamistakin pelätään. Meille tulee kiire, jos Ruotsin vaaleissa käy niin kuin käy.
Akaassa ei riitä, että kaupungilla on olemassa strategian otsikot. Tarvitaan muutakin, tarvitaan toimintaohjeita. Tarvitaan johtajuutta.