Akaan Karjalaseuran perinteistä Saunaa ja Karjalaa -iltaa vietettiin Palokärjessä viime keskiviikkona. Makoisten kohvien ohessa seuran puheenjohtaja Eija Hatakka-Peltonen kertoi Sakkola-juhlista ja lapsen syntymään liittyvistä tavoista Karjalassa viime vuosisadan vaihteessa.
– Synnyttämisestä ja lapsen syntymästä ei puhuttu lapsille mitään. Oli tapana selittää äidin viipymistä saunassa sanomalla, että hänen jalkansa on poikki ja hän viipyy poissa muutaman päivän, kertoi Hatakka-Peltonen.
Karjalaiset eivät istu seurassa tuppisuuna. Terinaa tehdäään vaikka väkisin. Kuluneen hellekesän tapahtumista riitti kertaamista.
Itse synnytystapahtuma oli salainen ja usein kiireellinenkin.
– Lämmitetyn saunan lauteille oli levitetty olika, jonka päälle synnyttäjä ”sauna-akka” asettui. ”Puotermuor” eli kylässä tunnettu lapsenpäästäjä toimi kätilönä. Vauraammista taloista lapsenpäästäjä sai palkkioksi leninkikankaan, joskus ehkä viinaryypynkin.
Napa sidottiin hiuksilla
Myöhempinä aikoina kylän keskustassa asuva kätilö avusti synnytyksessä, jos hänet ennätettiin hakea.
– Kerrotaan tapauksista, joissa synnytys eteni niin vauhdilla, että äiti joutui selviytymään omin avuin. Useimmiten lähellä oli aina täti tai anoppi, johon saattoi turvautua.
Vastasyntyneen napa sidottiin hiuksilla. Isä sai nähdä lapsen heti kun tämä oli pesty ja kapaloitu.
– Vanhemmille lapsille ei synnytyksestä puhuttu vieläkään. Jotenkin mystisesti lapsi vain löytyi saunasta. Lapsille kerrottiin myös , että vastasyntynyt löytyi lauteiden alta.
Synnyttäneelle tarjottiin ensimmäisenä päivänä synnytyksen jälkeen voimurua, joka oli sulaan voihin kastettua leipää.
– Anoppi valmisti varsinaisen aterian ja toi synnyttäneelle saunaa myös ensimmäiset rotinat. Ja kun sana kulki lapsen syntymästä, pitkästäkin matkasta sukulaiset ja ystävät tulivat lasta katsomaan jokainen omalla ajallaan.
Akaan Karjalaisen puheenjohtaja Eija Hatakka-Peltonen ja varapuheenjohtaja Heikki Teräväinen vilkkaassa keskustelussa. ”Järjestystä valvoo hallituksen jäsen Jukka Pulakka (oik.)
Vieraat otettiin vastaan saunassa, jossa äiti saattoi viettää vastasyntyneen kanssa joka pari viikkoa. Perinteisiksi rotinoiksi (lahjoiksi vastasyntyneen kunniaksi) leivottiin suuri vehnärinkeli ja riisipiirakatkin tehtiin vehnäkuoreen.
Parin viikon päästä aiti ja vastasyntynyt lapsi muuttivat tupaa. Kylille ei ollut äidillä asiaa ennen kirkottamista. Oli käytävä keskustelu papin kanssa lapsen syntymän johdosta. Hyvä myös oli, jos lapsella oli nimi ennen kuin äiti julkisuuteen tuli. Joissakin taloissa isäntä tarjosi lapsen syntymän kunniaksi viinaryyppyjä.
Tiira hei
Karjalaseuran hallituksen jäsen Juhani Kuisma lausui koskettavan runon sotahevosesta Tiirasta. Tälle ohjastajansakin tykistökeskityksestä pelastaneelle hevoselle oli tapana huikata: Tiira hei. Tiira oli uskollinen isännälleen, oli hän sitten kotitalosta tai rintamalta. Tiira myös selvisi sodasta ja palasi kotiin.
Kuismilla on polkka verissä. Sitä todistaa muun muassa Juhani Kuisman isän Heikki Kuisman ja Eeva Lehtisen saama kunniakirja Kylmäkosken kylän parhaana polkkatanssiparina 19. helmikuuta 1948. Eeva Lehtisestä ei kukaan vain tiedä mitään. Nyt Juhani kysyykin, kuka oli hänen isänsä tanssipari. Vastauksia voi toimittaa vaikka Akaan Seudun toimitukseen.
Ohjelmaosuuden jälkeen kesäilta jatkui haastellen. Makkaramestarina ja saunamajurina toimi hallituksen jäsen Jukka Pulakka, joten makkara tarjottiin maistuvimmillaan kuumina ja saunassa hikoiltiin vapaapalokunnan kiukaan lämmöstä nauttien. Moni testasi myös Vanjaveden lämmön todeten, että syksy on jo ovella.
Kuka olet Eeva Lehtinen?